Fieldspanieli Uunon ja Härskin kuulumiset

Terppa.

Meillä oli aika hurjat bileet, kun me juhlittiin meidän synttäreitä (1v ja 2v). Me saatiin luita ja uus yhteinen lelu lahjaks, ja sitte syötiin tietty kumpikin omat herkkukakut. Kivointa on ollu kuitenki juosta tuolla lumessa ulkona. Me on tehty lumienkeleitä, oltu syöksylaskua, kolmiloikkaa ja painittu. Sit ku urheillessa tulee tosi kuuma, niin sitä lunta on kiva tietty syödä. Ja sit ku me aina välillä makoillaanki hangessa, nii sitte meiän turkit on ihan hassun nökösiä, ku ne on täynnä lumipaukkuja!!! Ainii, ja me avattiin muutama päivä sitte yks lahja. Siel semmosessa synttäripaketissa oli joku tyhmä kirja, joka maistuki meidän mielestä ihan kuivalta, vaikka selattiin se ihan läpi. Onneks se ei sit oikeesti ollukkaan meille se lahja, ku eihän me ees osata lukee…

28.10.2011 tapahtui kummia. Me matkustettiin monta tuntii autossa, ja käytiin hakemassa yks Bosse meille kylään. Se Bosse on oikeestaan mun velipuoli, kun meillä on sama äiti. Bosse on mua vuoden nuorempi, mut se on kyl tosi rohkee silti. Se ei oikeen vaan vielä ymmärrä tätä P-Karjalan murretta, ku se on asunu muualla.

Musta oli kauheen kiva, ku se tuli meille. Mä oon näyttäny sille hirveesti kaikkia juttuja ja mun tyttöystävän Elman, ja sitte me on leikitty ihan vaan mun leluilla. Vähän vaan ärsyttää, ku me haluttas Bossen kanssa just leikkii, niin noi mun omistajat komentaa meitä nukkumaan, ku on kuulemma yö. No eikös sitä justiin yökyläkaverin kanssa pidä telmiä ja valvoo mahdollisimman pitkään…? Me ollaan Bossen kanssa saman värisii ja melkeen yhtä korkeitaki, niin sitte meistä on hauskaa, kun ihmiset ei heti tunnista kumpi meistä on Uuno ja kumpi Bosse. Bosse tykkää enempi ruuasta ku minä.

Nää täällä kotona supetteli jotain, että Bosse saattas jäädä meille pidemmäksi aikaa, jos meillä menee tässä kaikki hyvin…

Syksy on ollut Uunolle antoisaa, uuden opettelun aikaa, koska Uunon omistajia puraisi kesällä metsästyskärpänen. Uuno onkin päässyt ottamaan tuntumaa niin sorsa- kuin metsäkanalintumetsällä - toistaiseksi kuitenkin saaliitta. Mukavia reissuja ovat olleet silti. Uuno on päässyt ajamaan mm. koppelon ylös sekä löytänyt hiljaa kaislikossa piileskelleen heinäsorsan.

Treenata täytyy kuitenkin paljon vielä koiran ohjaamista, sillä kaikki jutut on meille jokaiselle ihan uusia. Uuno kuitenkin nauttii hommasta kovin, niin siksi koetamme kerätä paljon vinkkejä kokeneemmilta koiranohjaajilta.

Vihdoinkin Uunoa lykästi, että päästiin mukaan osallistumaan kokeisiin. Kiitos Kaakkois-Suomen spanielikerholle, joka molemmat kokeet järjesti. Lauantaina oli vuorossa spanielien taipumuskoe Mikkelissä. Janne ohjasi Uunon hyväksyttyihin suorituksiin jokaisella osiolla, jotenka taippareihin ei tarvitse enää ensi kesänä hakeutua, hyvä Uuno! Tuomari antoi hyviä vinkkejä treenailuun. Kokeen arvostelu “koirakoulu”-osiossa.

Taippareissa oli talkoilemassa myös Uunon kasvattaja, jonka kanssa lähdimme Mikkelistä pikavauhtia Lappeenrantaan Ylämaalle verettämään kasvattajan aiemmin avomerkkaamaa jälkeä. Ilman Virpin panosta ei Uuno olisi molempiin kokeisiin päässyt mitenkään osallistumaan. Iso kiitos siitä. Illalla Uuno pääsi yöksi kasvattajan luo, jossa oli huippukivaa touhuta Janen, Gunden ja Moken kanssa.

Sunnuntaina oli vuorossa Uunon ihka ensimmäinen MeJä-koe. Uunon paras kaveri Elma osallistui myös kokeeseen, joten kaverukset sai pitää seuraa toisilleen odotteluaikoina. Uunon arvostelu nähtävissä “koirakoulu”-osiossa.

Miun kesä on alkanut tosi mukavasti. Mulla on ollu yökylässä jo kaks karvasta kaverii. Toinen oli mulle jo tuttu, joten siks leikitkin oli vähän rajumpia, kun tiesin jo, että millaisiin leikkeihin se Elma suostuu. Kyl me vähä pussailtiinki, ja jossain vaiheessa Elma alko jo hermostuu vähä mulle, ku halusin olla sen lähellä. Sitten mulla oli täällä yks kultanennoutaja-Vilma, jonka mä vein sitte uimaanki, ku se vaan tykkäs makoilla meidän pihamaan mutaojissa, eikä se minuu kiinnostanu, ku siinähän menis ihan likaseks. Mä uin siellä samalla rannalla, missä monesti viimekin vuonna, mut nyt uskalsin uida ilman kannustusta.
Sitte me oltiin yhesti taas jossain metsässä jotaki kalliota kiertelemässä, niin sain sinne onneks kamuiks Elman ja sitte sen “siskon” Jutan. Me vähän esiinnyttiin niille ihmisille, ja hilluttiin ku päättömät kanat, ku haluttiin saada ne nauramaan. Kävin jopa sellasessa suolammikossa uimassa ihan huvikseni. Niitä pitkospuita oli aika hauska tassutella, varsinki ku sai koko ajan miettii, et kuinkahan ton eellä olevan sais ohitettuu putoomatta ite! Sitte me vähän kamujen kans varastettiin makkaraa, ku niiden ihmisten silmä vältti. Vähän mua jännitti sit yks mun uimahyppy sinne veteen, ku se makkaranpaistoranta oli jyrkkä. Onneks uskalsin, ku se keppi mikä sinne lens, oli niin maukas! Ja jos et usko,että se oli jyrkkä ja tumma vesi, niin eipä ne tyttökamutkaan siinä uinu, että silleen…

Kävin pari päivää sitte haistelemassa metässä jotain vertakin. Se oli vaan turhan lyhyt retki, eikä sieltä mitäin eläinkamua löytyny, vaan joku nakki. Se oli kyllä hyvää! Kyllä mä yritin sitä maata siinä lopussa syyä, et josko se elukka ois sinne piiloontunu, mut ei… Onneks kotona oli niitä räkättejä, joita pysty vähän ajamaan pihalta pois, ku energiaa vielä jäi.

Oon päässy muutenki kesän makuun. Oon syöny kasvimaalta salaattia ihan ite, ja sitte oon syöny pensaista lehtiä ainakin. Suihkulähteestä mä sit juon - tai kastelukannusta, ku niissä on parempi maku!
Hyvää ja punkitonta kesää teille kamut! T: Uuno

7.5.2011 Uuno osallistui Tohmajärven ryhmänäyttelyyn. Olimme päättäneet, että tulos ratkaisee, pidetäänkö näyttelytouhuissa pieni tauko vai ei. Vastauksen voi siis päätellä jo otsikosta. Näyttelyssä oli samaan aikaan myös Uunon sisko Aura, sekä lisäksi kasvattajat olivat katsomassa “pentujen” suorituksia. Ihana sää oli, olisi voinut olla kehät vaikka ulkona!

Uunon arvostelu: (Tuomari: Tanya Ahlman Stockmari, Tulos: H)
“Hyvänkokoinen uros. Oikeailmeinen pää. Hieman kevyt alaleuka. Toivoisin korostuneemman alaleuan. Rintakehä saisi olla pidempi. Tänään turhan hoikassa kunnossa. Ei tänään parhaassa karvapeitteessä. Valitettavasti kovin lyhyt ja sidottu takaraajojen liike. Ulkokierteiset etuliikkeet. Esiintyy kauniisti.”

Uuno polski jäisessä Pielisessä muutamaan otteeseen…

…kunnon ravistelut tulee muistaa uinnin päätteeksi…

….ja sittenpä sitä ollaan taas valmiita kirmaamaan täyttä päätä!!!!

Pääsiäisen kunniaksi Uuno pääsi makkaranpaistoretkelle luonnon helmaan. Piipahdettiin Tuupovaaran Vekaruksella. Kosken kuohut kiehtoivat Uunoa niin, että oli pakko laittaa kaveri hihnaan, ettei vain menisi virran vietäväksi.

Heippa pitkästä aikaa.
Kovasti täällä jo odotellaan lumien sulamisia, että päästäisiin metsäretkille ja uintia treenailemaan. Hankiaisten päätyttyä liikuskeleminenkin on ollut vähän rajoitetumpaa, kun Uunokin jo uppoaa lumipenkkoihin. Lumen sulaminen on saanut Uunon hajunystyrätkin entistä enempi töihin, kun joka ikistä kepukkaa ja kökkärettä täytyy nuuskia, että jos joku on vaikka käynyt sen merkkaamassa. Lenkillä eteneminen on siis melkoisen katkonaista, kun täytyy aina yrittää nyhtää Uuno mukaan eteenpäin.

Vaikkei rodulle tyypillistä olekaan olla kiinnostuneita jäniksistä, on se Uunon kohdalla ainakin poikkeus. Ei siitä toki jäniskoiraa saisi, kun ei hauku. Meidän pihapiirissä jäniksiä liikkuu usein, joten pitää aina varautua siihen, että Uunoa viedään. Harvoin saadaan Uuno tottelemaan, eli pysähtymään, kun taas useimmiten “kuulo häviää” ja vauhdikas takaa-ajo alkakoon! Useimmiten itsellä ei ole tietoakaan,että jänis lymyilee lähistöllä, mutta Uuno sen viimeistään meillekin paljastaa. Jopa sisällä ikkunasta kurkistellessaan Uuno bongailee jänisten liikkeitä, ja saattaapa silloin muutaman intohaukahduksen päästää ilmoille.

Uunon painoa ei olla saatu nousemaan, vaihdettiin jopa murojen makua lampaasta kanaan. Uuno ei juuri koskaan syö kuppiaan tyhjäksi. Ruoka kyllä kiinnostaa, kunhan se ei ole omassa kupissa, vaan jollakin muulla. Ollaan kokeiltu tarjota murojen seassa Uunon herkkuja ja vaikka sun mitä, mutta siltikin kuppiin jää jotain. Ei Uuno mielestämme liian laiha/pieni ole, mutta sitä massaa/leveyttä puuttuu. Jospa sillä on vaan niin hyvä aineenvaihdunta, ettei pulskistumaan pääse…? Painoksi mitattiin eilen 18.5kg. Ja ollaan kokeiltu myös, että jos liikuntaa on vähemmän, niin ei silläkään ole ollut kummempaa vaikutusta.

Uuno on alkanut viime kuukausina nukkua enemmän. Aikaisemmin sillä tuntui olevan AINA virtaa, ja heräsi aamulla kun muutkin, mutta nykyään se ei edes aina vaivaudu nousemaan joka “äänestä”. Koirapuistossa on käyty nyt 1-3 kertaa viikossa, sillä naapurissa ei enää leikkikavereita Uunolla ole. Puisto on onneksi iso, ja siellä on aina koiria, joten siellä saa juosta, ellei maaston haisteleminen vie voittoa.

Rokotukset käytiin, ja ensimmäistä kertaa Uuno piti tiukan ulinakonsertin piikin yhteydessä. Nahkan rutistelu tuntui niiiiin ikävältä puuhalta. Eläinlääkäri pyysi meitä muuten harkitsemaan, että kannattaako ottaa jatkossa kennelyskärokotetta ollenkaan, koska sanoi sen olevan “huijausta”….