Uunon kuulumiset

4.3.2010 Nella-sisko tuli tapaamaan Uunoa Tampereelta asti. Pienen hetken sisko katseli kauempaa, että mihinkäs sitä on oikein tultukaan….mutta tosi nopeasti alkoivat pennut tehdä tuttavuutta. Sisaruksia ei leikin tiimellyksessä meinannut aina erottaa, että kumpi on kumpi, mutta tyttökoirana Nella oli tietenkin pienempi ja muutoinkin sirompi kuin veljensä. Uunon tunnisti siitä, kun sai kurkattua rinnan alle, joka on valkoinen, toisin kuin Nellalla.

Suurimmaksi osaksi kuitenkin näytti,että sisarusten kesken vallitsi “akkavalta”, sillä Uuno oli useimmiten se, kuka selätettiin. Leikit sujui hienosti niin sisällä kuin ulkonakin - ja yllättävän äänettömästi, liekkö pennut muistaneet vielä toisensa kuukauden takaiselta ajalta…? Nellasta huomasi, että oli ollut paljon muiden koirien kanssa, koska oli paljon rohkeampi. Uuno taas opetti siskolleen lumipenkkaleikkejä.

Oli todella hienoa kuulla todella samankaltaisia kokemuksia pentujen kasvusta ja kehityksestä. Kummallakin pennulla törrötti alimmat kylkiluutkin samalla tavalla, mikä myös oli helpottava tieto, sillä Uunon(kin) eläinlääkäri rodusta tietämättömänä oli passittamassa koirulia kuvauksiin.

Uuno on nyt joutunut olemaan pidempiä aikoja yksikseen kotosalla. Kotiin tultua on ihan onnesta soikeana, joten innokkaasti koko ruumis hytkyen saattaa jo puolimatkassa pihalle osa pisseistä lirahtaa heilumisen tahtiin lattialle. Hepuli menee onneksi nopeasti ohi, jonka jälkeen Uuno osoittaa kuitenkin huomionkipeyttään joko nuolemalla tai tekemällä kiellettyjä asioita. Sitten kun saa tarpeeksi aktiviteetteja, niin rauhottuu ja pahat teotkin unohtuu. Uunon hyppytaidot kehittyivät taas, sillä nyt poju pääsee jo sohvalle. Sinne se aina menee hissukseen, kun silmä välttää - ja ah,kuinka onnellisesti venyttäytyy heti somaan nukkuma-asentoon….Toisteleekin jonakin päivänä tätä kivaa juttuja, vaikka tietää, että kohta tulee häätö!! Huih, onneksi sänky on vielä korkeammalla!!!

Uuno on jo 12-viikkoinen, kyllä se aika rientää! Uuno onkin asustellut meidän kanssa jo kuukauden päivät. Viitaten edelliseen kirjoitukseen, on Uuno edelleen melkoinen energiapakkaus. Uuno haluaisi huomiota osakseen jatkuvasti. Uuno kaipaakin nykyään jo paljon enemmän virikkeitä ja energianpurkukeinoja kuin aikaisemmin. Yksi Uunon lempileikeistä on saada pyöritellä ja ajaa takaa ympäri asuntoa tyhjää 1.5 litran limpparipulloa…

Ulkona Uuno viihtyy todella hyvin, ja pyrkiikin sinne touhuilemaan, vaikkei hätä olisikaan. Voi mitä aarteita sieltä hangen alta löytyykään….ja niitähän ei Uuno mielellään meinaisi aina antaakaan. Uunolla on pihamaalla muutamat “vakiopuskat”, joista täytyy jokaisesta joka ulkoilukerta käydä vähän oksia järsimässä. Ja annappas, kun tuulisella säällä hangelle on lennähtänyt monenlaista pureskeltavaa, kuten kaarnanpaloja, lehtiä, oksia, heinätuppoja….ja niitähän Uuno käy hienosti umpihangesta asti hakemassa, niin kova on houkutus.

Uuno otti naapurin koiranpennulta mallia, ja uskaltaakin kiivetä joidenkin lumikasojen huipulle vähän tähystelemään, näkyykö omalla reviirillä mitään mielenkiintoista tai uhkaavaa. Joskus huipulle noustessa Uuno saattaa huomata naapurin aikuisen koiran, ja sittenpä lähdetäänkin nopeasti karkuun vähän turvallisempaan paikkaan…Pentukoirien kanssa Uuno onkin hyvin reipas ja leikkisä. Pentujen leikeissä villakoirat ja lattialla lojuvat tavarat saavat kyytiä. Aikuisia koiriakin on tavannut, mutta niiden kanssa on varautuneempi ja isompia koiria vähän pelkääkin. Kunhan rokotukset on kunnossa, niin aiotaan antaa Uunolle mukavia kokemuksia myös vähän isommista koirista…

Uuno on tavannut taas paljon uusia sekä ennestään tuttuja ihmisiä. Uuno on ollut hoidossa ja Uunoa on käyty hoitamassa kotona. Autossa on matkustettu useita kertoja viikossa ja yksinolojen kestoa lisätty. Yksinolo on Uunolle edelleen se vaikein paikka. Kerrankin vain tunnin yksinollessaan, Uuno ulvoi kuono ylöspäin osoittaen omalla pedillään koko ajan (kamera kuvasi), kun taas jonakin kertana Uuno leikkii leluillaan ja nukkuu. Pahojaan Uuno ei kuitenkaan yksinollessa tee, vaan kaikki kepposet ja puremiset tehdään tietysti silloin kun joku on ne näkemässä Uuno on oppinut nyt hyppäämään joidenkin esteiden yli, siis sellaisten esteiden, joilla on koetettu rajoittaa liikkumista. Kohta Uuno pystyy ponnistamaan varmaan sohvallekin.

Kaiken spanielimaisen suloisuutensa keskellä osaa Uuno olla myös melkoinen villiviikari! Puremisvimma on välillä ollut melkoista. Parasta lääkettä on, kun Uunon huomion saa kiinnitettyä toisaalle. Joinakin päivinä kun on paljon kaikkea tekemistä ja uusia asioita, ei puremista juuri ole. Pahimpina ärhentelyhetkinä, jolloin ei mikään tunnu tehoavan, on Uuno pitänyt laittaa puolen minuutin jäähylle, josta sitten tuleekin kilttinä kaverina pois.

Uuno on alkanut viimepäivinä merkata reviiriään kotipihamaalla. (Naapurissa asuu koiria, en tiedä onko tällä vaikutusta). Lumipenkat, marjapensaat, puun lehdet, polttopuut, lumen alta kaivettu ruoho ja kaikki mukava pihamaalla on alkanut kiinnostaa Uunoa paljon. Joskus ulkona ollessa ei meinaa Uunoa sisälle nuuskimistouhuilta saadakaan.

Ulkoilu on myös ollut villiviikarillemme hyvä energianpurkupaikka, sillä on saanut siellä vapaasti ravata ja mönkiä lumessa. Onneksi ei ole niin kylmäkään enää…

Uunoa olemme koettaneet sosiaalistaa vähitellen. Meillä on käynyt useita ja eri-ikäisiä vieraita, Uuno on ollut muutamassa paikassa päiväseltään kyläilemässä, kahteen koiranpentuun on tutustuttu ja yhtä kissaa päästy jo melko läheltä katselemaan. Automatkat ovat tähän mennessä sujuneet hienosti. Uuno tietää, että johonkin ollaan lähdössä, kun turvaliivit laitetaan päälle. Tulevana viikonloppuna Uuno menee ensimmäistä kertaa hoitoon päiväksi Elma-koiran luokse.

Nykyään Uuno nukkuu hienosti yönsä omalla pedillään. Ulinaa saattaa kestää kymmenen sekuntia tai ei ollenkaan. Ovi huoneeseemme on kuitenkin auki (este edessä), jota vasten hypähtäen käy Uuno meitä herättelemässä yötarpeilleen.

Tänään Uuno tapasi ensimmäistä kertaa cockerspanieli-Elman. Tämä oli myös ensimmäinen lähempi tuttavuus koiriin. Menimme aluksi Uunolle tuttujen ihmisten luo kylään sisätiloihin, jossa Uuno tyypilliseen tapaansa tarkastelee menoa vähän varautuneena taka-alalta. Häntä kuitenkin heilui koko ajan, vaikka Elma-koiraa ei uskaltanutkaan sen tarkemmin itse nuuhkia. Reippasti Uuno antoi kuitenkin tarkastella itseään jokapuolelta.Elma kohteli jo vähän vanhempana pentuna Uunoa tosi hellästi ja fiksusti, ja selvästi ymmärsi,että toista vähän ujostuttaa.

Reilun puolen tunnin “arkailun” jälkeen Uuno uskaltautui jo vähän tutustua Elmaan. Päätimmekin sitten siirtyä ulos, jossa uudet koirakaverukset saisivat temmeltää rauhassa. Siinä ei kauaa nokka tohissut, kun spanielit suorastaan hullaantuivat leikkimään lumihankien keskellä itsensä väsyksiin. Kun lopulta kotiinlähdön hetki koitti, olisi Uuno halunnut vielä jäädä Elmaa nuuskimaan…

Uuno täyttää tänään kaksi kuukautta. Uudessa kodissa on siis tullut asusteltua reilu viikko, ja kotiutuminen on sujunut hyvin. Uuno on kiintynyt tasaisesti kumpaankin ihmisperheenjäseneensä, sillä olemme kumpainenkin viettänyt Uunon kanssa paljon aikaa ja tehneet samoja asioita. Vaikka Uuno on ollut vasta vähän aikaa meillä, olemme jo kovasti ylpeitä siitä, kuinka fiksu se on. On se tainnut jo vähän kasvaakin, vaikka itse sitä ei huomaa.

Ruoankin Uuno syö nykyään hyvin, kupin tyhjäksi, ja murot menee ihan kuivinakin. Alkuaikoina Uuno söi ruuan ainoastaan,kun siinä oli piimää tms. muuta herkullista tuoksua houkuttelemassa. Alkuun Uuno ei meinannut millään jaksaa syödä houkuttelevista tuoksuista huolimatta joka aterialla kuppiaan tyhjäksi. Kehumisten ja silittelyjen myötä tämä alkoi myöhemmin sujumaan mallikkaasti. Nykyään Uuno pystyy syömään ihan “itsekseen”.

Uuno tekee jo miltei kaikki tarpeensa ulos, ja yleensä hän ilmaiseekin milloin sinne olisi tarve mennä. Yöllä ulkona käydään kerran tai kahdesti. Viime päivinä Uuno on keksinyt ulkona ollessa “hauskan” leikin, missä juostaan tarpeiden jälkeen takapihalta etupihalle nuuskimaan, ja odotellaan,että tuleeko minut nyt joku hakemaan vai tottelisikohan luoksetulo-käskyä…lopulta Uuno tulee kuitenkin luokse hienosti häntä heiluen

Uuno on todella leikkisä, utelias, läheisyyttä kaipaava, mutta  myös vähän testaileva uros.

20.1.2010 Tänään Uuno joutui jättämään hyvästit Lappeenrannan maisemille. Kolmituntinen kotimatka autossa sujui rauhallisissa merkeissä takapenkillä lepäillen ja nuuhkien. Uuno ei ulissutkaan yhtään. Tarpeet tuli tehtyä hienosti kotiin pihamaalle, jonka jälkeen rupesimme rauhassa tutustumaan ja kiertämään uutta kotia. Ruoka ei hirveän hyvin vielä maittanut, koska kaikki oli niin uutta ja jännää. Uuno nukahti lopulta rauhallisesti omalle pedilleen omistajien nukkuessa sen vieressä. Yö sujui melko rauhallisesti, pientä pyörimistä ja kerran herätti pissihädän takia.

27.12.2009 kävimme ensimmäisen kerran katsomassa tulevaa pentuamme. Vierailu pienten pentujen sekä aikuisten fieldien luona oli oikein mielekäs kokemus. “Pentulaatikossa” kävi vilinä ja vilske, jota olisi voinut seurata vaikka kuinka kauan.

Oli todella mahtavaa saada tutustua pennun emään ja isään, ja huomata, että heidän luoteensa ja ulkomuotonsa miellyttivät suuresti. Rauhallisuus ja hellyttävä spanielinkatse lumosivat meidät viimeistään nyt, joten oman pennun odotus kotiin kasvoi entisestään…

Saimme kasvattajalta paljon hyödyllistä tietoa pennun hoitoon ja muuhun liittyen. Lisäksi saimme arvokasta tietoa pennun emän ja isän taipumuksista, taidoista, kommelluksista ja hoidosta.

29.11.2009 onnellinen uutinen vihdoin koitti, paljon odotettu field-pentue oli vihdoin syntynyt. Olimme jo alustavasti varanneet itsellemme urospennun, mutta meidän täytyi tietenkin odottaa tätä päivää, jotta tiedettäisi, syntyykö uroksia.

Pentuja syntyi yhteensä seitsemän, joista yksi urospentu harmillisesti kuoli. Ei ole täysin tyypillistä, että pentuja syntyisi kerralla noinkin monta. Sisaruksia tulevalla  pennullamme oli siis viisi; yksi uros ja neljä narttua. Kasvattaja varasi meille toisen uroksista, jota kutsuttiin alkuaikoina “Alpoksi”. Seurasimme “Alpon” kasvua ja kehitystä internetin välityksellä.

• Käyttötarkoitus: Ylösajava ja noutava koira. Ihanteellinen metsästettäessä vaikeakulkuisessa maastossa. Sopii kumppaniksi maaseudulle, ei kaupunkikoiraksi.

• FCI:n luokitus: Ryhmä 8 noutajat, ylösajavat ja vesikoirat, alaryhmä 2 ylösajavat koirat; käyttökoetulos vaaditaan.

• Yleisvaikutelma: Tasapainoinen, jalo ja ryhdikäs metsästysspanieli. Rakenteeltaan toiminnallinen ja kestävä.

• Käyttäytyminen/Luonne: Poikkeuksellisen kuuliainen, toimelias, herkkä ja itsenäinen.

• Pää: Antaa jalostetun, luonteikkaan ja jalon vaikutelman.

• Kallo-osa: Kaunispiirteinen; niskakyhmy on selvästi havaittavissa. Silmien alta kuiva, täyteläisyys silmien alla tekee koko pään karkeaksi. Kulmakaaret ovat hieman koholla.

• Otsapenger: Kohtuullinen.

• Kirsu: Hyvin kehittynyt; sieraimet ovat suuret ja avoimet.

• Kuono-osa: Pitkä ja kuiva, ei suippo eikä neliömäinen. Sivusta katsottuna huuli kaartuu loivasti kirsusta kurkkua kohti.

• Leuat/Hampaat/Purenta: Leuat ovat vahvat. Säännöllinen, täydellinen ja täysihampainen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden.

• Silmät: Avonaiset, kuitenkin mantelinmuotoiset, tumman pähkinänruskeat; silmäluomet ovat tiiviit, sidekalvoa ei ole näkyvissä. Ilme on totinen ja lempeä.

• Korvat: Kohtalaisen pitkät ja leveät, alaskiinnittyneet ja runsashapsuiset.

• Kaula: Pitkä, vahva ja lihaksikas, jotta koira kykenee noutamaan riistaa ilman tarpeetonta ponnistelua.

• Selkä ja lanne: Vahvat, vaakasuorat ja lihaksikkaat.

• Rintakehä: Syvä ja hyvin kehittynyt; kylkiluut ovat kohtalaisen kaareutuneet. Rintakehän pituus on 2/3 rungon koko pituudesta.

• Häntä: Typistetty/ typistämätön: alaskiinnittynyt, ei saa koskaan nousta selkälinjan yläpuolelle; kauniisti hapsuttunut ja eloisasti liikkuva; ulottuu suunnilleen kintereisiin. Häntä on keskipitkä ja tasapainossa koiran kokonaisuuteen. (Suomessa typistäminen kielletty)

• Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat kohtalaisen pitkät. Luut ovat suorat ja litteät.

• Lavat: Pitkät, viistot ja taakse asettuneet.

• Käpälät: Tiiviit ja pyöreät, eivät liian pienet; päkiät ovat vahvat.

• Takaraajat: Takaraajat ovat vahvat ja lihaksikkaat.

• Polvet: Kohtalaisesti kulmautuneet.

• Kintereet: Matalat.

• Käpälät: Kuten etukäpälät.

• Liikkeet: Askel on pitkä ja kiireetön, takaraajan työntö voimakas. Lyhyet ja töpöttävät liikkeet eivät ole toivottavat.

• Säkäkorkeus: Noin 46 cm (18 tuumaa)

• Paino: 18 - 25 kg.

• Virheet: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä. Huom. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.